Eli paikallisten puhumana joko Hämeenkylän puisto/kirkkopuisto/kirsikkapuisto. Puiston kruununa on tietysti kehämuotoon istutettu kirsikkapuuosa. Valtaosa kirsikkakukkakuvista, joista olen ottanut on täällä otettu, yleensä aina saa kuvata aivan rauhassa ilman ihmismassoja takana eli sopii varautuneemmillekin yksilöille. Kirsikkapuut on upeita sen pienen hetken keväisin mutta toinen lumoava aika on kirsikkapuiden ruska, jolloin lehdet on yleensä roihuavan punaiset.

Keskellä puistoa on laajat nurmikkoalueet, joilla ottaa hyvin vaikka treeni- tai vauhtikuvia. Puistoon on myös tuotu pari kaadetun puun runkoa. Puistoa kehystää toisella reunalla terijoensalavat eli hauskat pallomaiset puut. Puiston ympäristössä on myös ajankohdasta riippuen mahdollisesti lemmikki-&voikukkameri, heiniä ja horsmaa. Jos kuvausajankohta on keväällä, ei ole pitkä matka Sahrapuistolta mun parhaisiin valkovuokkospotteihin.

Omat lempparilenkkimaastot on tietenkin tutut myös kuvausmielessä. Otoksia on tullut otettua eniten alueella jota sanon little redwoodsiksi, tuollainen ihana varpupohjainen mäntymetsäalue. Mutta saman metsän alueella löytyy myös tuuheampia pikkupolkuja minikuusin ja synkempää kuusikkoa, sekä ihana niityn laita ja kallioisempaa reittiä myös. Metsän lähellä on myös Tuomelan pellot, joiden äärellä voidaan ottaa myös maalaismaisemaa kuviin.

Kuvatessa Töölönlahdella voi saada yhdellä kuvauskeikalla tosi laajan varienssin kuviin. Mukaan voi ottaa urbaaneja otoksia Oodi taustana, nykyään Kansalaistorin hulppeita kukkaistutuksia, uhmata joutsenia hetken viivähtämällä rantaviivassa roikkuvaisen hopeajalavan alla, poiketa ruusutarhaan kukkien äärelle tai käyttämään muuten juhlallista ympäristöä taustana. Oopperan päädystä voi vielä jatkaa vaikka kohti Linnunlaulua tai kääntyä kohti Töölöä ja ottaa street photography henkeen otoksia aina niin tyylikkäässä 1920-luvun kaupunginosassa.

Japanilaisten asioiden ollessa omaa sydäntä lähellä tuon oman japanilaisen koiran myötä sitä hakeutuu tämän tyyppisiin lokaatioihin erityisesti näiden nihonkenrotujen kanssa. Täällä en ole nyt ennättänyt vielä muina vuodenaikoina kuin talvella käymään. Pitäisiköhän joku syksyinen kuvausretki toteuttaa? Kevät kiinnostaisi myös kovin! Siellä oli ihanan lupaavia kohtia siihen ujoon viherrykseen ja sammalen esiin sulaessa.

Ihana noin 5km mittainen kuvauslenkki on mahdollista pitää täällä. Matkan varrella on korkeusvaihtelua erinäköistä metsää, kiviä, polkuja ja parhaimpana spottina puolimatkassa suoalue pitkospuineen. Aivan alku kesäkuusta on yleensä paras aika osua tupasvillojen kukintaan, joka on jotain niin maagista ja suloista.

Tämä lokaatio on tullut aina mieleen kesän lopulla kun miettii, missä olisi vielä nättiä ja vähän juhlavaa. Kartanon pihapiiri on hyvin hoidettua ja espoolaisittain ei lehtikasojakaan syksyllä bongaile :D Mutta niin alueella on valkea kartanorakennus valkoisin valurauta puutarhakalustein, pieni suihkulähde ja kauniita hortensioita + muita istutuksia. Viereisellä luontoalueella on myös vehreämpää polkua sekä hauska pieni keltainen pylväspaviljonki.

Tämä luontoalue jää vähän huomiotta usein ihmisten suunnatessa suoraan Lammassaareen. Täältä löytyy tosi kivoja spotteja lehvämetsäisessa maisemassa, myös pitkospuita ja kaislikkoa, polkuja ja aukeampaa aluetta. Koivut on ihanat vehreät kesäisin ja syksyllä luovat niin tunnelmallisen taustan kuviin. Tietenkin samalla kerralla täällä kuvatessa voidaan sinne Lammassaareenkin asti mennä.